Ensimmäinen vappu täysi-ikäisenä ja jokainen mut tunteva tai vähän tätä blogia selaillut tietää, mitä se mulle merkitsee. Ongelmahan vain se, että kaikki kaverit juhlii jo lauantaina ja todella monet menee juhlimaan tuohon Ouluun. Mulla vuorostaan on kaupunginorkesterin vappukonsertti sunnuntaina.
Aluksihan en meinannut osallistua, mutta tähän se taas johti. Nyt ei hajuakaan mitä vappupäivänä teen. Odotin tästä vapusta jotain huikeen hauskaa, mutta.... no ei lannistuta! Ei voi tietää vielä! :)
Tänään kuitenkin juhlittiin vappua perheen kera ja syötiin tortilloja. Nam!!<3
Huomasin tänään sitten ahdistuksen armeijan soittokuntaan liittyen.
Hyvinhän se meni kaksi viikkoa sitten koesoitot, mutta mitä pidemmälle joutuu odottamaan, sitä ahdistavampi fiilis on. Mä ainakin oon alkanut ajattelemaan, oliko koesoittoni onnistunu ja onko mulla mitään mahdollisuuksia. Mutta ei se auta ajatella; tulokset tulee ennen juhannusta enkä niihin enää voi vaikuttaa.
Pikkuhiljaa alkaa tekemään mieli jo uudestaan töihin, JO nyt kun viikon ollu ilman Soneraa. Lähinnä se raha, toisaalta onhan mulla vielä yksi palkka tulossa. ;)
Sunnuntaina mentiin Ouluun Maijun ja Janitan kanssa, Arin luokse. Katottiin leffat Step Up 2: The Streets, Silent Hill, [Rec], sekä Bolt. En jaksa pidempää analyysiä tällä kertaa tehdä, ihan siitäkin syystä että Silent Hillin ja Recin olin nähny jo aiemmin.
Silent Hill oli uusintaotto monen monen katselukerran jälkeen, sillä se lukeutuu lempileffoihin. Toisaalta lukeutui. Nyt tuli fiilis, että blaah kuinka tylsää. Leffan absurdius ja musiikki on edelleen plussaa ja joka kerta mietin, miten ihmeessä ikärajan on annettu olla K15?!
[Rec] samaten, monta kertaa nähty aiemminkin. Toisin kuin Silent Hill, tää leffa jaksaa mua edelleen kiinnostaa. Viidennenkin katselukerarn jälkeen reaaliaikainen kauhu jaksaa pelottaa ja etenkin lopussa sydän heittää edelleen kuperkeikkoja, sillä tässä on sitä jotain. Tämän elokuvan kauhun joutuu todellakin kokemaan. Silti, nyt alkoi jo ärsyttää se espanjalaisten huuto, mutta se tehostaa oikeastaan sitä kaoottisuutta.
Odotukset Step Up 2:een oli kovat, kun katsoin aiemmin kolmososan. Arvostelu siitä täällä.
Odotukset eivät lunastautuneet, kun näyttelijät olivat tuhannesti huonompia kuin uudessa osassa eikä koreografiatkaan saaneet aikaan semmosta "WAU" fiilistä mitä uusimmassa osassa. Harmi.
Bolt hymyilytti heti ensihetkestä lähtien. Vedenpitävän varmaa Disney-animaatiota. Tarina ihastuttaa ja hahmot suloisia ja persoonallisia. Tosin onhan noita nähty.
Kun oltiin selviydytty leffamaratonista, vietiin Janita kämpille ja käytiin Maijun kanssa Ainolan Puistossa kävelyllä ja katselemassa paikkoja. Oli paljon ankkoja (siis sorsia, mutta ne on mulle ankkoja) ja ihan liikaa lokkeja. Ja niitäkin enemmän siellä oli feikkiankkoja eli kaakattavia ihan törkeen ärsyttäviä kirkuvia lapsia leikkimässä puistossa!!! Kuva on Maijun ottama ja lisää kuvia löytyy blogista "Jotain Vikaako?". Käykää tsekkaa! :)
Käytiin me myös syömässä mäkkärissä Big Tastyt. Oli ihan törkeän pahaa, en pystyny syömään muutaku puoli hampparia. Ihme mauste tai varmaan savuaromi, jota oli kuitenkin ihan liikaa ja sen takia huono hampurilainen. :( Jo kolmas kerta peräkkäin, kun mäkkäri pilaa mun hyvän päivän - pitää kohta vihdoin todeta että se oikeesti on surkee paikka...
Sitten ajeltiin takaisin Kemiin ja yks vastaan tuleva bussi lähti ohittamaan keltasella viivalla ja mun piti tehdä väistöliike. Vi*un pääsiäispaluuliikenne!!! >:(
Neljän kuukauden aikana opin myyntityöstä paljon, mutta opin myös sen kuinka Soneraa etenkin meidän alueella vihataan siitä syystä, että sillä "oli ongelmia joskus neljä vuotta sitten". Nimenomaan OLI.
Työkaverit oli huippuja, tulee ikävä niitä ihmisiä, etenkin Essiä. :)) Love you Lady Honey-Nuttura!
Taidan jokatapuksessa hakea uudelleen myyntityöhön, mutta tällä kertaa johonkin kauppaan, jonne asiakkaat itse osaavat tulla kyselemään asioista. :D
Ennen uusia töitä kuitenkin ylppärit ja matka jonnekkin kivaan paikkaan. Sitten sen jälkeen voi harkita uudelleen, eli nyt sitten sinne asti ihan täysin lomaa ja vapaata! VIHDOIN!! :P
Toisaalta, suunnitelmat muuttuu varmasti montaki kertaa seuraavan kuukauden sisällä.
Ja onhan mulla kaupunginorkesterin konsertti tulossa!
Ayia Napa ois jees, oli viimeksikin
Nyt olis tiedossa valmistautumista Emman ja Roopen tupareihin, joiden teemana on toogat. Tässäkin istun lakana kiedottuna ympärille, mutta mulla on ongelma ku ei oo hakanneuloja.
Vajaan viikon reissu Etelä-Suomen ihanuuteen ja "ihanuuteen" on takana.
Keskiviikoksisuuntasin Lahteen pyrkimään sotilassoittokuntaan. Meininki oli onneksi rentoa ja tuli jotenkin tutustuttua pariin muuhunkin soittajaan, eli yhteishenki oli hyvä. Viulisteja oli mun lisäksi neljä, eli pidän ihan hyvänä mahdollisuutena päästä. Ennen juhannusta tulee kirje kotiin.
Toivottavasti pääsen, sillä muuten JOUDUN Rovaniemen ilmatorjuntaan. Molemmissa tapauksissa palvelusaika alkaa tammikuussa 2012, eroa vaan että sotilassoittajana palvelusaika on 9kk, IT:ssä 6kk ja soittajana menen Lahteen ja IT.ssä Roihin. Kumpaankohan haluan? :DD (ja olishan toi sotilassoittaja musikkikoulutuksenki kannalta jees!)
Perjantaiaamuna hyppäsin lähijunaan ja jätin suurimmat osat tavaroista säilytyslokeroihin. Ensimmäisenä, tottakai In The Groove -pelimasiina Tennispalatsilla<3
Shoppailtua tuli paljon; kengät, laukku, kahdet aurinkolasit, housut, pusero, sukat, bokserit ja kännykän laturi. Syötyä tuli senkin edestä. Rahaa vei myös lähiliikenteen 3vrk lippu, ramppaaminen säilytyslokeroilla ja maksaminen joka kerta uudestaan sekä jatkuvasti syöminen.
Lauantai-iltana tutustuminen DTM:mään vihdoin ja viimein! Harmi että Myrsky ei päässyt, mutta huippua että sen kaverit lähti mun kanssa bilettämään! :) Nimiä en muista, paitsi Tiden, Patin ja Marian. Kasvot muistan kyllä! Oli huippua tutustua!
Se ilta olikin sitte mielenkiintoinen. Aluksihan mun piti mennä Myrskylle yötä, mutta se ei flunssaltaan jaksanut, joten sovin Marian kanssa yöpymisestä. Maria ei kuitenkaan päässyt baariin sisälle, joten sovittiin Patin kanssa. Pati ja Tide molemmat kuitenkin lähti jossain vaiheessa iltaa, kun meikä oli fiiliksissä tanssilattialla, enkä sitten tajunnut etten ollut tallentanut Patin numeroa. Ei siinä mitään, oletin että pääsen jonkun luokse yötä, mutta....
Soitin sitten Tidelle ja ne oli vielä aseman mäkkärillä syömässä boifrendinsä kanssa ja mä lupasin juosta sinne. Aluksi meninkin väärään suuntaan, onneksi tajusin kysyä ajoissa.
Ajoissa ja ajoissa... ne oli ehtineet lähteä jo :( ja mulla loppui puhelimesta akku ja mun laturi oli jääny serkulle. Enkä muistanut miten serkun luokse pääsee.
JOTEN vietin koko yön Helsingin keskustassa kämpäten jossain yksin ja eksyneenä, vailla määränpäätä, vailla ihmiskontakteja ja yö oli sitäpaitsi ihan saataran kylmä. Onneksi, kun huomasin rautatieaseman aukeavan, tuli semmonen taivaallinen pyhä "hallelujah" -efekti. En oo ikinä ollut niin onnellinen nähdessäni rautatieaseman. Kyllä, siitäkin voi saada poikkeuksellista iloa!
Nukuin sitten jonkin aikaa aseman lattialla ja sitten metrot aukesivatkin. Pian aukes kamppi ja muut, pääsin aamupalalle. Aurinko alkoi nousta ja ihmisiä alkoi liikkumaan kaupungilla ja alkoi tulemaan lämmintä. Sain vihdoin tuntea itseni eläväksi - oikeasti!!! Yö tuntu niiiin kuolleelta.
Mahtava olo seuraavana päivänä, eli sunnuntaina... Rankka biletysyö takana, nukkumista ehkä 1h eikä vieläkään mitään ihmiskontaktia tuttuihin henkilöihin, kun sitä puhelinta ei ollut. Sitten vasta joskus keskipäivän jälkeen tajusin, että hei voinhan ostaa uuden laturin! Kävelimpä sitten jotain yli 5 kilometriä kunnes tajusin, että puhelinliikkeitähän löytyy Forumista, eikä mun olis tarvinnu kävellä ja etsiä? Vitutti? JOO!
Suurinpiirteinen kartta mun kulkureitistä, etsiessäni yhtä yksinkertaista puhelinliikettä!??!?!
Sitten päätin, että mä häivyn täältä Helsingistä nyt hyvän sään aikana, ennenkuin mulle tapahtuu mitään muuta dramaattista. Järvenpään kautta Lahteen ja Lahdessa ehdin juuri ja juuri aikaisempaan junaan (ajattelin aluksi lähteä myöhemmällä); juna lähti 10 sekuntia mun sisäänastumisen jälkeen.
Nyt kotona ollut jo pari tuntia, takana maukas rullakebab (en syönyt tänään mitään ennen junamatkaa eikä ollut käteistä) ja sain valmiiksi historian roikkuvan esseenkin. Ehkä musta nyt tuleekin ylioppilas... enkä enää ikinä halua olla yhtäkään yötä olla kodittomana!
Hyvä jos jaksoit lukea! :DD
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Nyt, blogipostauksen jälkeen aika siivota huone ja lähteä Lahteen.
Toivottakaa onnea! En tiedä kuinka usein ehdin kirjoittelemaan, joten palatkaa tänne VÄHINTÄÄN ensi viikolla! ;) Luultavasti kirjottelen kuitenki näitä lyhyempiä, sinisiä "tilapäivityksiä" :)
2006... Viisi vuotta sitten... onko siitä jo niin kauan aikaa?
Viis vuotta sitte kesällä olin päässy just seiskalta? Annoin hiusten vihdoin kasvaa, kun koko ala-asteen olin tyytynyt siilitukkaan. Heti oli pakko myös värjätä kun oli mahdollisuus. Voin syyttää siskon esimerkkiä. :D 2006 liikuin ensimmäistä kertaa Helsingissä ilman vanhempia, tosin siskon ja kavereiden läsnäollessa tottakai.
Olin kuitenkin oikeasti vielä pieni ja viaton.
Rippujuhlien asu kesällä 2007
Kesällä '07 mulla oli vaihe. Olin vähän uudistusmielinen ja ehkä hivenen anarkistinen, kun halusin välttämättä rippijuhliin niin erityiset vaatteet. Olihan nuo pakko pistää jo kevätjuhliinkin - kyllä mulle vähän naurettiin.
Vaiheeseen kuului tottakai myös se, ettei hiusten laittaminen geelillä onnistunut yhtään.
2008 olin vielä hoikka poika
2008, eli peruskoulun viimeinen kevät ja lukioon siirtyminen. Musta tuli PALJON sosiaalisempi ja tunnepuolikin alkoi heräilemään pikkuhiljaa. Kyllä, olin säästynyt kaikelta siihen asti.
Vappu '08. Hippi, Rokkari, Barbie ja Tatu
Vuonna 2008 oli myös vähän pidempää hiustyyliä.
Kesällä 2009 tutustuminen Helsingin Animeconiin ja matka Kyproksen Ayia Napaan, siinä ne parhaimmat palat. Vuoden 2009 ajan seuraavan vuoden heinäkuuhun asti seurustelin ensimmäistä kertaa ja vuosi oli muutenkin ikimuistoinen.
Hotellialue oli uskomaton! Ei ollut yhtenäistä isoa mörskää vaan pienet talot, jotka pitävät sisällään yleensä 3-4 laadukasta huoneistoa, luovat kreikkalaistyylisen kylän tunnelman.
Pyöreään 10 + 2000:seen löytyy taas paljon hyviä muistoja ja yksi yli kaiken on Wanhat. Vuonna '10 täytin 18 ja meno on välillä sen mukaista. Lukion viimeinen vuosi alkoi syksyllä '10. Penkkareiden valmistelu alkoi syksyllä '10. Koko vuosi oli täysi 10!
Sonja<3
Ai ai ai, paha paha. Tämä kuva voisi kertoa kaiken, mitä muita lukuisia muistoja(?) 2010 liittyy.
Lisää muistoja kun on sen aika, eli 1.1.2011! Vielä ehtii tapahtua vaikka ja mitä. ;)
Tanssi- ja musikaalileffojen suurystävänä päätin vihdoin ja viimein tämänkin katsoa (kerranki oli seuraa, jota kiinnosti tämä; Laura).
Kyseessä on siis Step Up -elokuvasarjan kolmas osa höystettynä 3D tekniikalla. Mutta eihän meikällä ole telkkarissa 3D -valmiuksia, joten voidaan samantien unohtaa siitä puhuminen. Silti... Tanssileffassa 3D tekniikkaa? MITÄ?! Tuntuu turhalta...
Nimenomaan TUNTUU. Totuutta 3D:n sopivuudesta kyseiseen tyylilajiin ja ylipäätänsä 3D toteutuksesta en voi sanoa mitään, mutta ainakin Blue-ray oli aivan törkeän kaunista katsottavaa. Jos vuokraan elokuvan, otan nykyään aina blue-rayn ja vain harvat elokuvat ovat päässeet yhtä visuaaliselle tasolle kuin Step Up 3D.
Juoni on perus rakkausdraamahömpänpömppää, mutta toisaalta mulle se on aina välillä piristävä vaihtoehto. Toisaalta, mitä muuta tanssileffalta voi odottaakaan. "Tanssin avulla pärjää elämässä. Tanssi yhdistää ihmiset. Tanssi sitä ja tanssi tätä, tanssi on ihanaa!" on leffan pääpiirteinen sanoma. Lopussa kaikki huipentuu kahden joukkueen dance battleen - tottakai.
Vaikka juoni on maailman kliseisin, se ei oikeastaan haittaa. Tavat millä tietyt kliseet on toteutettu, ovat kivoja jopa hienoja, joten imelä rakkaustarina muuttuukin siedettäväksi.
Näyttelijät ovat tietysti komeita ja kauniita ja suloisia niinkuin olettaa sopii. Koreografiat olivat upeita, ihan sairaan upeita. Musiikki nannaa.
Tuomio: tanssielokuvien ystäville varsinainen show, mutta syvempää elokuvakokemusta tai jotain uutta metsästäville tämä voi olla pettymys.
Red Riding Hood on Punahilkka-satu vietynä vähän pidemmälle. Mainoskuvaa ja traileria katsoessa tulee vähän fiilis, että nyt on tosi kyseessä - tämähän on fantasiakauhua.
Fantasiaa kylläkin, mutta jätetään kauhu pois. Tarinan ainoa jännitys on siinä, että kuka Susi oikeasti on - katsoja alkaa epäillä lähestulkoon kaikkia kyläläisiä. Joo, kyllä, tämän sadun susi onkin ihmissusi. Itse elukka on toteutettu niin tökerösti että alkaa haukotuttaa.
Kyseessä on elokuva Twilightin ohjaajalta. Ja se näkyy. Se valitettavasti näkyy. Löysin niin paljon liikaa samankaltaisuuksia tämän ja Twilightin ohjauksien väliltä, että alkoi jo tuntua, että tämähän voisi olla itsenäinen spin-off Twilightille.
Päänäyttelijät ovat melko tympeitä, lukuunottamatta Potter-sarjan Sirius Mustanakin tunnettua Gary Oldmania, joka uskonnon miehenä saapuu kukistamaan mystisen pedon. Oldmanin karisma puree aina. Nytkin kyseinen henkilö on leffan ehkä pelottavin hahmo.
Tuomio: puolitiehen jäänyt fantasiaseikkailu, joka säväyttää vain arvoituksellisuudessaan. "Who's afraid?" Well I'm not!
Löysinpä tämän IRC-Gallerian blogista, johon en oo kirjoittanut varmaan vuoteen.
Tää on silti tehty kesäkuussa, eikä mitään muistikuvaa minkä yhteydessä. Silti, tää huvitti mua hurjasti. Kyllä musta vielä kirjailija tulee!
____
Pekka hakemassa jäätelöä, Göran kiilaa eteen. Pekka ei sano mitään ja tyytyy jonottamaan. Ovat ruotsalaisessa välimeren hotellissa.
Myöhemmin Pekka tönäisee altaan reunalla kävelevän ruotsalaisen miehen (+kynsiviilan) veteen ja pyytelee muka-anteeksi.
Ruotsalainen ottaa selville Pekan suvusta, ja tuo anopin lomakohteeseen. "Simsalabim" Pekka huusi ja heilutti käsiään. Sen sijaan, että ruotsalaisen ja anopin olisi pitänyt kadota, paikalle taiottiin X Factor -tuomari Renne.
Renne aloitti suhteen anopin kanssa, tyytyväinen ruotsalainen ystävystyi Pekan (ja uuden kynsiviilan) kanssa.
Kaikki neljä elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, paitsi Pekka, joka kerää ruotsalaisen pölypunkkeja. Ruotsalainen voitti - taas.
Koska en vieläkään ole jaksanut tehdä blogausta viimeviikonlopun tupareista, saatte kuitenkin pienen maistiaisen ennen inspiraationi iskemistä. Olkaa hyvä!
Tästä eteenpäin välillä kyselyitä oikeassa sivupalkissa. Vastailkaapa vapaasti!
Lisäksi, kuten jo huomasitte, uusi ulkoasu. Mitä pidät? Uusi vai vanha? Jos et jaksa kirjoittaa, paina edes jotain noista allaolevista kuvakkeista. :D
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Nyt kaikilla on mahdollisuus kommentoida. Aiemmin kommentointi oli rajoitettua.
" Uusi menestystuote, kykyjenetsintäkilpailu The Voice Of päätyy Suomeen televisioon.
Formaatti on ollut menestys lähtömaassaan Hollannissa. Kykyjenetsintäkilpailussa aloittelevat laulajat esiintyvät tunnetuista esiintyjistä koostuvalle raadille. Raati kuuntelee laulajia selkä lavalle päin, eivätkä he näin ollen näe esiintyjää. - Tässä oli erilainen ote kuin muissa laulukykykilpailussa, Nelosella ohjelmasta vastaava johtaja Kristina Werner-Autio kertoo. Mikäli laulajan taidot riittävät, raadin jäsenillä on mahdollisuus painaa nappulaa, kääntää tuolinsa ja nähdä laulaja. Taitonsa todistanut laulaja valitsee itselleen lauluopettajan tuolinsa kääntäneistä tuomareista. Opettajat koulivat esiintyjiä läpi kilpailun. Ohjelman loppusuoralla katsojat pääsevät äänestämään laulajia jatkoon. Kilpailijat karsiutuvat, kunnes jokaisella laulunopettajalla on jäljellä yksi oppilas. Nämä lahjakkaat laulajat ovat selvittäneet tiensä finaaliin. - Olemme erittäin innoissamme show'sta. Tulokset ovat olleet muualla maailmalla kiinnostavia. Päädyimme tähän ohjelmaan, sillä tarjolla on harvoin isoja ja kivoja ohjelmaformaatteja, Werner-Autio hehkuttaa.
"
Iltasanomat / Pauliina Jokinen
Esitys alkaa n. 30s kohdalla. The Voice of Holland -kilpailun voittaja (ensiesiintyminen?)
Ei TAAS uusi kykyformaatti!
Myönnän, kulutän näitä formaatteja, rakastan kilpailu-realityja... mutta kykyjen etsimisiä alkaa olla jo liikaa!
Kieltämättä mielenkiintoinen formaatti sinänsä, ettei laulajaa voida arvioida ulkonäön perusteella, vaan nyt haetaan aidosti laulajaa. Lisäksi "opettajat koulivat esiintyjiä läpi kilpailun". Toisaalta, niin oli myös X-factorissa ja Suomen formaatti epäonnistui täysin. Ei ole kuulunut mitään finalisteista. Joka tapauksessa nyt tuomarit ottavat suojiinsa kuitenkin enemmän kilpailijoita, joten yhä useammalle saadaan luotua mahdollisuus. Alkuperäisversiossa tuomareita oli neljä, jotka kaikki ottivat hoiviinsa 6 kilpailijaa, yhteensä siis 24 kilpailijaa.
Silti, mitä näillä oikein etsitään? Idols rynnistää jo viidennessä kaudessa ja taso ei ole mitenkään kovin erityinen, eikä erityisen huonokaan. Silti Idolsistakin on pysyvästi pinnalle noussut Antti Tuisku ja Anna Abreu. Hanna Pakarinen yrittää pysyä kuvioissa mukana, kun taas Katri Ylander on hiljentynyt. Koop Arposesta ja Anna Puusta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään.. X-factorista puhumattakaan.
Halutaanko näillä löytää niitä artisteja? Ei taida löytyä.
Onko vika formaateissa vai ihan pelkästään musiikkituottajissa? Ja miksei Suomen formaateista ole noussut ainuttakaan artistia maailmalle? Syytän ihan Suomen musiikkibisnestä ja maailman markkinoilla olevaa brutaalia kilpailua.
Odotan kuitenkin innolla The Voice of Finlandia ja saatan itsekin osallistua. Pitää tutkia kuitenkin tarkemmin ja pohtia kymmenen kertaa, onko tästä formaatista kilpailijaksi Idolsille ja hyödyttääkö tämä(kään) formaatti artistiksi pyrkiviä.
Mun mielestä jokaisen, joka tosissaan haluaa artistiksi ja jolla on kykyä ei pitäis mennä näihin formaatteihin mukaan ja on surullista jos tällaiset henkilöt eivät saa levytyssopimuksia muutenkin. Idols-leima lankeaa edelleen kilpailijoiden päälle, tosin ei enää niin vahvasti kuin aiemmin ja uudet Idolit usein korvaa vanhat. Onko Suomessa tilaa uusille Idoleille?
Vaikka sanonkin, että sellaiset ihmiset on surullisia, voin sanoa itseäni surulliseksi - olisihan se kiva tuollaiseen osallistua ja on sekin totta, että ilman tv-formaattia on hankala pärjätä; se antaa kuitenkin valtavasti näkyvyyttä.
Jäämme innolla odottamaan, että tuleeko tästä formaatista mitään.
Käyttäisitte nyt kerrankin kunnolla aikaa tämän suunnittelemiseen!!!
Mitä mieltä SINÄ olet kykykilpailuista?
Viime kuukauden vierailijamäärä oli lähes 600! Kiitos kaikille siitä; on mukava aloittaa blogin pitäminen noin suurella luvulla! :)
Eliminointivärin yläpuolella pääsisivät mun puolesta jatkoon.
I
06 Serbia
66,25
II
17 Liettua
61,25
III
03 Albania
55,33
IV
18 Azerbaijan
55,00
V
12 San Marino
53,12
VI
01 Puola
51,25
VII
10 Suomi
50,00
VIII
15 Unkari
49,37
XI
07 Venäjä
48,12
11 Malta
48,12
19 Kreikka
48,12
XII
05 Turkki
47,87
XIII
14 Islanti
43,75
XIV
04 Armenia
42,37
XV
13 Kroatia
41,87
09 Georgia
41,87
XVII
08 Sveitsi
36,87
XVIII
02 Norja
35,00
XIX
16 Portugali
25,87
Tiedän, pelkät taulukot on TODELLA tylsiä. :) Siispä:
1. sija Serbia: Nina - Čaroban
Että mä tykkään tästä! JOKA kerta kun mä kuulen tämän! Ihanaa retroa (en yleensä kyllä retrosta tykkää), värikylläisyyttä ja pirteyttä.
Show on hauskaa ja esitys on viimesen päälle mietitty. Joka tapauksessa, ei välttämättä jää mieleen niin vahvasti? Lisäksi ajoittain koreografia jättää lavan tyhjäksi. Silti, annan mielelläni kultamitalin tälle kipaleelle!
2. sija Liettua: Evelina Sašenko - C'est ma vie
Kaunis, herkistävä. Siis erittäin kaunis ja dramaattinen. Laulaja on ammattimainen ja kappalekin kasvaa mukavasti, käyttää paljon nyansseja ja vivahteita. Mutta vaikka kappale kasvaa, esitys pysyy pakoillaan. Olis ees tuulikone pistetty puolessa välissä, nii olis tapahtunut jotain. Loppujen lopuksi, vaikka tää onkin yks mun suosikeista, voi olla liian hieno euroviisuihin, joten ei varmaankaan pääse oikeuksiinsa.
3. sija Albania: Aurela Gaçe - Feel The Passion
Älyttömän jännittävä! Iskevä ja dramaattinen. Laulaja on hyvä ja. Jos pisteitä ei katsota, tykkään ehkä jopa enemmän tästä kuin Liettuasta ja haastaa vahvasti Serbiankin. Pisteitä kuitenkaan en lähde muuttamaan, joten se on merkki siitä ettei muhun ihan iskenyt heti ekalla kerralla. Hankala sanoa mitään muuta, kun kyseessä on video. Toivottavasti liveveto on yhtä taitava ja show hyvä! Eiköhän...
17. sija Sveitsi: Anna Rossinelli - In love for a while
Ei tämä olekaan niin paha ja jos arvostelisin uudelleen, antaisin enemmänkin pisteitä. Laulajalla yritetty kuitenkin hakea selvästi Lenan yksinkertaista ja luonnollista esiintymistä, eihän semmoinen toista kertaa iske! Loppujen lopuksi mun mielestä melko tylsä biisi.
18. sija Norja: Stella Mwangi - Haba Haba
No sitten mennään oikeesti hirveisiin kappaleisiin. Esitys on teennäinen ja laulu vähän falskia. Kyllähän tää sinänsä saattaa tanssittaa ja sopii ehkä suurelle yleisölle, mutta silti... hyi!
Viimeinen sija Portugali: Homens da Luta - Luta É Alegria
Ja tässä ei ole mitään järkeä. Se kertoo jo kaiken. Miksaus suoraan sanottuna perseestä, laulu joillakin siellä falskia eikä äänet sovi millään yhteen. Showsta kuitenkin peräti 7, jotta tämäkään kappale ei joutuisi alle 20-pisteen häpeätynnyriin. Seiska ihan vaan siitä, että on ihmeellistä miten näin huonon esityksen voi tehdä. Nauroin ja itkin samaan aikaan. Varmaankin huonoin esitys tänä vuonna.
