Näin se on aaton aatto vapusta.
Ensimmäinen vappu täysi-ikäisenä ja jokainen mut tunteva tai vähän tätä blogia selaillut tietää, mitä se mulle merkitsee. Ongelmahan vain se, että kaikki kaverit juhlii jo lauantaina ja todella monet menee juhlimaan tuohon Ouluun. Mulla vuorostaan on kaupunginorkesterin vappukonsertti sunnuntaina.
Aluksihan en meinannut osallistua, mutta tähän se taas johti. Nyt ei hajuakaan mitä vappupäivänä teen. Odotin tästä vapusta jotain huikeen hauskaa, mutta.... no ei lannistuta! Ei voi tietää vielä! :)
Tänään kuitenkin juhlittiin vappua perheen kera ja syötiin tortilloja. Nam!!<3
Huomasin tänään sitten ahdistuksen armeijan soittokuntaan liittyen.
Hyvinhän se meni kaksi viikkoa sitten koesoitot, mutta mitä pidemmälle joutuu odottamaan, sitä ahdistavampi fiilis on. Mä ainakin oon alkanut ajattelemaan, oliko koesoittoni onnistunu ja onko mulla mitään mahdollisuuksia. Mutta ei se auta ajatella; tulokset tulee ennen juhannusta enkä niihin enää voi vaikuttaa.
Pikkuhiljaa alkaa tekemään mieli jo uudestaan töihin, JO nyt kun viikon ollu ilman Soneraa. Lähinnä se raha, toisaalta onhan mulla vielä yksi palkka tulossa. ;)
Ihmisen suurimpia ongelmia on se, ettei hän osaa elää tässä hetkessä. Ajatus on joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Kumpaakaan ei ole olemassa. No, tulevaisuutta joutuu suunnittelemaan täällä meidän lineaarisessa aikakäsityksessä. Jos tämän hetken elää omistautuen sille, myös menneisyys ja tulevaisuus vapautuvat. Carpe diem.
VastaaPoistaEtkä ikinä arvaa, kuka kirjoitti. :)
VastaaPoista