Rautatieasemakämppäystä ja sotilasmusiikkia

Vajaan viikon reissu Etelä-Suomen ihanuuteen ja "ihanuuteen" on takana.



Keskiviikoksi suuntasin Lahteen pyrkimään sotilassoittokuntaan. Meininki oli onneksi rentoa ja tuli jotenkin tutustuttua pariin muuhunkin soittajaan, eli yhteishenki oli hyvä. Viulisteja oli mun lisäksi neljä, eli pidän ihan hyvänä mahdollisuutena päästä. Ennen juhannusta tulee kirje kotiin.
Toivottavasti pääsen, sillä muuten JOUDUN Rovaniemen ilmatorjuntaan. Molemmissa tapauksissa palvelusaika alkaa tammikuussa 2012, eroa vaan että sotilassoittajana palvelusaika on 9kk, IT:ssä 6kk ja soittajana menen Lahteen ja IT.ssä Roihin. Kumpaankohan haluan? :DD (ja olishan toi sotilassoittaja musikkikoulutuksenki kannalta jees!)

Perjantaiaamuna hyppäsin lähijunaan ja jätin suurimmat osat tavaroista säilytyslokeroihin. Ensimmäisenä, tottakai In The Groove -pelimasiina Tennispalatsilla<3

Shoppailtua tuli paljon; kengät, laukku, kahdet aurinkolasit, housut, pusero, sukat, bokserit ja kännykän laturi. Syötyä tuli senkin edestä. Rahaa vei myös lähiliikenteen 3vrk lippu, ramppaaminen säilytyslokeroilla ja maksaminen joka kerta uudestaan sekä jatkuvasti syöminen.

Lauantai-iltana tutustuminen DTM:mään vihdoin ja viimein! Harmi että Myrsky ei päässyt, mutta huippua että sen kaverit lähti mun kanssa bilettämään! :) Nimiä en muista, paitsi Tiden, Patin ja Marian. Kasvot muistan kyllä! Oli huippua tutustua!
Se ilta olikin sitte mielenkiintoinen. Aluksihan mun piti mennä Myrskylle yötä, mutta se ei flunssaltaan jaksanut, joten sovin Marian kanssa yöpymisestä. Maria ei kuitenkaan päässyt baariin sisälle, joten sovittiin Patin kanssa. Pati ja Tide molemmat kuitenkin lähti jossain vaiheessa iltaa, kun meikä oli fiiliksissä tanssilattialla, enkä sitten tajunnut etten ollut tallentanut Patin numeroa. Ei siinä mitään, oletin että pääsen jonkun luokse yötä, mutta....
Soitin sitten Tidelle ja ne oli vielä aseman mäkkärillä syömässä boifrendinsä kanssa ja mä lupasin juosta sinne. Aluksi meninkin väärään suuntaan, onneksi tajusin kysyä ajoissa.
Ajoissa ja ajoissa... ne oli ehtineet lähteä jo :( ja mulla loppui puhelimesta akku ja mun laturi oli jääny serkulle. Enkä muistanut miten serkun luokse pääsee.


JOTEN vietin koko yön Helsingin keskustassa kämpäten jossain yksin ja eksyneenä, vailla määränpäätä, vailla ihmiskontakteja ja yö oli sitäpaitsi ihan saataran kylmä. Onneksi, kun huomasin rautatieaseman aukeavan, tuli semmonen taivaallinen pyhä "hallelujah" -efekti. En oo ikinä ollut niin onnellinen nähdessäni rautatieaseman. Kyllä, siitäkin voi saada poikkeuksellista iloa!

Nukuin sitten jonkin aikaa aseman lattialla ja sitten metrot aukesivatkin. Pian aukes kamppi ja muut, pääsin aamupalalle. Aurinko alkoi nousta ja ihmisiä alkoi liikkumaan kaupungilla ja alkoi tulemaan lämmintä. Sain vihdoin tuntea itseni eläväksi - oikeasti!!! Yö tuntu niiiin kuolleelta.


Mahtava olo seuraavana päivänä, eli sunnuntaina... Rankka biletysyö takana, nukkumista ehkä 1h eikä vieläkään mitään ihmiskontaktia tuttuihin henkilöihin, kun sitä puhelinta ei ollut. Sitten vasta joskus keskipäivän jälkeen tajusin, että hei voinhan ostaa uuden laturin! Kävelimpä sitten jotain yli 5 kilometriä kunnes tajusin, että puhelinliikkeitähän löytyy Forumista, eikä mun olis tarvinnu kävellä ja etsiä? Vitutti? JOO!

Suurinpiirteinen kartta mun kulkureitistä, etsiessäni yhtä yksinkertaista puhelinliikettä!??!?!

Sitten päätin, että mä häivyn täältä Helsingistä nyt hyvän sään aikana, ennenkuin mulle tapahtuu mitään muuta dramaattista. Järvenpään kautta Lahteen ja Lahdessa ehdin juuri ja juuri aikaisempaan junaan (ajattelin aluksi lähteä myöhemmällä); juna lähti 10 sekuntia mun sisäänastumisen jälkeen.

Nyt kotona ollut jo pari tuntia, takana maukas rullakebab (en syönyt tänään mitään ennen junamatkaa eikä ollut käteistä) ja sain valmiiksi historian roikkuvan esseenkin. Ehkä musta nyt tuleekin ylioppilas... enkä enää ikinä halua olla yhtäkään yötä olla kodittomana!

Hyvä jos jaksoit lukea! :DD